Kun ajoimme ensimmäisen kerran Rovaniemeltä Norjaan, emme jahdanneet vuonoja tai vesiputouksia. Jahtasimme turskaa. Joona oli kalastanut suomalaisilla järvillä pienestä pitäen, ja jossain vaiheessa päätimme, että Norja – villeine rannikkoineen, kirkkaine jokineen ja jokamiehenoikeuksineen – on rajanylityksen arvoinen. Olemme nyt ajaneet reissun useita kertoja, kalastaneet rannalta Lofooteilla, veneestä Tromssan lähellä ja jokien varrella kaukana pohjoisessa. Tämä opas on rehellinen lista Norjan parhaista kalastuspaikoista, joihin palaamme yhä uudelleen, sekä kaikki se, mitä toivoimme tietävämme jo ensimmäisellä reissulla.

Miksi Norja on yksi Euroopan parhaista kalastuskohteista

Norjassa on yli 50 000 saarta, 25 000 kilometriä rannikkoa ja lakiperusta nimeltä allemannsretten – norjalainen jokamiehenoikeus – joka ulottuu rannalta kalastamiseen. Se tarkoittaa, että kuka tahansa voi kalastaa Norjan rannikolla ilman lupaa, ilman pääsymaksua ja ilman opastettua retkeä. Se on Euroopassa aidosti harvinaista, ja se tekee Norjasta helposti lähestyttävän tavalla, johon Skotlannin tai Islannin omistetut kalastuskohteet eivät yllä.

Rovaniemeltä Norja on looginen jatke mille tahansa Pohjoismaiden road tripille. Olemme noin neljän tunnin päässä Norjan rajasta Kilpisjärvellä, ja sieltä pääset nopeasti mantereen tuottoisimmille merikalastusvesille. Golfvirta pitää Pohjois-Norjan rannikon jäättömänä ympäri vuoden, joten turskaa, seitä ja pallakalaa elää rannan lähellä jopa tammikuussa.

Mikä tekee Norjasta erilaisen kuin kalastus Suomessa

Suomalainen kalastus – kotikenttämme – on enimmäkseen makeassa vedessä: haukea, ahventa, taimenta ja satunnaista järvilohta. Norja tuo mukaan merikalastuksen, ja aivan eri mittakaavassa. Kalat ovat isompia, maisemat villimpiä, ja vierailevien kalastajien infrastruktuuri (kalastusmökit, veneenvuokraus, vieheliikkeet) on rannikolla paljon kehittyneempää kuin voisi odottaa näin syrjäisellä alueella.

Norjan parhaat kalastuspaikat – meidän paremmuusjärjestyksemme

Nämä ovat paikkoja, joilla olemme joko kalastaneet itse tai joista olemme selvittäneet huolellisesti paikallisilta ja norjalaisilta kalastajayhteisöiltä. Olemme järjestäneet ne yleisen houkuttelevuuden mukaan autolla liikkuvalle, kohtuullisen kokeneelle vierailevalle kalastajalle.

01 – Lofootit

• Parhaiten sopii: Atlantin turska (skrei), seiti, kolja
• Huippusesonki: helmi–huhtikuu vuotuiseen turskan vaellukseen; kesällä seiti ja lyyraseiti rannalta
• Pääsy: Rantakalastus ilmaista useimmilta rannoilta ja laitureilta; veneitä vuokrataan laajasti Svolværissa, Henningsværissä ja Å:ssa
• Mitä teimme: Kalastimme rannalta Hamnøyssa maaliskuussa – saimme seitiä kallioilta ensimmäisen tunnin aikana. Turska oli hieman kauempana, mutta puolen päivän venereissu korjasi asian.

Lofootit on se paikka. Jos kalastat, tämä on syy ajaa Norjaan. Talvinen turskan vaellus tuo miljoonia kaloja matalaan veteen; jopa kokemattomat kalastajat nostavat isoja turskia säännöllisesti veneestä. Itse saaret ovat dramaattisinta maisemaa, jonka olemme missään Euroopassa nähneet, minkä vuoksi koko kokemus tuntuu kohtuuttoman hyvältä.

02 – Tromssan rannikko ja Kvaløyan saari

• Parhaiten sopii: Turska, seiti, merikissa, rapu
• Huippusesonki: Ympäri vuoden; talvi on yllättävän tuottoisa
• Pääsy: Rannalle helppo pääsy Kvaløyalta; veneretket lähtevät Tromssan satamasta

Tromssa on Pohjois-Norjan helpoimmin lähestyttävä isojen kalojen kohde. Kaupungissa on hyvä infrastruktuuri, ja sillalla yhdistetty Kvaløyan saari tarjoaa rantakalastusta kallionielukoilta ja pieniltä laitureilta ilman varauksia. Olemme nostaneet täällä kelpo seitä kallioilta lokakuun lopulla pelkällä perusvieheellä.

03 – Lyngenvuono (Tromssan lääni)

• Parhaiten sopii: Pallas, turska, meritaimen
• Huippusesonki: toukokuu–syyskuu pallakalalle; turska ympäri vuoden
• Pääsy: Vene välttämätön vakavalle pallaskalastukselle; rantapaikkoja vuonotien varrella

Lyngenvuonosta on tullut eurooppalaisten kalastajien keskuudessa yksi mantereen parhaista pallaskalastuspaikoista. Vuono on syvä ja kylmä, virta on voimakas, ja todella suuria kaloja – sellaisia, joita näkee kalastusfoorumeilla kuvattuna virnuilevien ruotsalaisten ja saksalaisten vieressä – nousee täältä säännöllisesti. Emme ole itse vielä saaneet täällä pallasta, mutta se on tiukasti listalla.

04 – Varangerinniemimaa (Finnmark)

• Parhaiten sopii: Turska, kolja, punakampela – ja täydellinen yksinäisyys
• Huippusesonki: Kevät ja kesä
• Pääsy: Syrjäinen; vaatii ajamista Finnmarkin halki. Lähimpänä meitä Rovaniemeltä E75-tietä pitkin.

Varanger on paikka, jonne menet, kun haluat tuntea olevasi Norjan ainoa kalastaja. Niemimaa työntyy Barentsinmereen ja saa vähemmän turistiliikennettä kuin Lofootit tai Tromssa. Rantakalastus kallioilta ja kallionnyppylöiltä voi olla täällä uskomatonta, ja maisemassa – matala, avoin tundra kohtaa harmaan meren – on karuutta, joka tuntuu aidosti erilaiselta kuin missään muualla.

05 – Altajoki (lohenkalastus)

• Parhaiten sopii: Atlantin lohi – joitakin Norjan suurimmista
• Huippusesonki: kesä–elokuu
• Pääsy: Jokilupa vaaditaan; kalastusalueet jaetaan ja ne varataan usein hyvissä ajoin

Altajoki on legendaarinen. Se tuottaa jatkuvasti joitakin maailman suurimmista Atlantin lohista, ja kuninkaalliset ja julkkikset ovat kalastaneet siellä yli sadan vuoden ajan. Se ei ole halpaa – kalastusalue maksaa täällä rutkasti – mutta jos lohenkalastus on sinun juttusi, tämä on kerran elämässä -kohde, johon pääsee Rovaniemeltä päivän ajomatkalla.

06 – Andøya ja Vesterålen

• Parhaiten sopii: Turska, seiti, jättipallas – ja valaidenkatselu taukojen aikana
• Huippusesonki: Kevät ja kesä
• Pääsy: Veneen vuokraus mahdollista Andenesissa; lautta tai ajo E10-tietä pitkin

Andøya sijaitsee aivan Lofoottien saariston pohjoispuolella ja on vähemmän vierailtu, mikä tarkoittaa enemmän tilaa laitureilla ja rennompaa tahtia. Kalastus on verrattavissa Lofooteihin – isoja turskia on yleisesti – ja alue tunnetaan kaskelottihavainnoista, mikä tekee päivästä mieleenpainuvan, vaikka kalastus olisi hidasta.

Mitä kaloja voi pyytää ja milloin

Norjan kalastuskalenteria muovaavat vaellukset, veden lämpötila ja Golfvirta. Tässä pikaopas siihen, mitä milloinkin liikkuu.

Merikalastus – lajit ja huippukuukaudet

• Atlantin turska (torsk): Ympäri vuoden rannikolla; huippu helmi–huhtikuussa Lofooteilla skrei-vaelluksen aikana. Tämä on se iso.
• Seiti / lyyraseiti (sei): Kesällä ja syksyllä rannalta; vauhdikasta ja hauskaa kevyemmällä välineellä.
• Kolja (hyse): Keväällä ja kesällä; yleinen pohjoisissa vuonoissa.
• Pallas (kveite): Kevät–syksy; syvää vettä, raskas väline, yksi merikalastuksen kovimmista taisteluista.
• Merikissa (steinbit): Ympäri vuoden syvemmästä vedestä; ruma, herkullinen, aliarvostettu.
• Atlantin lohi (laks): Kesä–elokuu joissa; vaatii erillisen jokikalastusluvan.
• Meritaimen (sjøørret): Keväällä ja syksyllä jokisuistoista ja estuaareista.

Säännöt, luvat ja mikä on ilmaista

Tässä Norja aidosti yllättää ihmiset. Säännöt ovat anteliaampia kuin lähes missään muualla Euroopassa.

Rannalta ja rannikolta tapahtuva merikalastus

Kalastus rannalta tai veneestä merellä on ilmaista kaikille – norjalaisille ja turisteille – kunhan käytät onkea ja siimaa. Lupaa ei tarvita, rekisteröityä ei tarvitse, eikä maksua ole. Allemannsretten kattaa sen. Pääasialliset rajoitukset: ei verkkokalastusta, ei merran käyttöä, ja tiettyjä mittarajoituksia on voimassa (lähinnä turskalle ja lohelle).

Joki- ja makeanvedenkalastus

Tässä asiat monimutkaistuvat. Lohi, meritaimen ja makean veden kalat joissa vaativat kansallisen kalastusluvan, jonka saa Norjan hallituksen kalastuskorttiportaalin kautta. Lisäksi useimmat hyvät lohijoet myyvät yksittäisiä kalastusaluelupia – ne antavat todellisen pääsyn tietyille vesialueille. Hinnat vaihtelevat vaatimattomista vähemmän tunnetuille joille todella kalliisiin kuuluisille, kuten Altalle.

Tärkeimmät säännöt muistettavaksi

• Merikalastus rannalta tai veneestä: ilmaista, turisteille ei lupaa
• Makeanvedenkalastus (lohi, taimen, nieriä): kansallinen lupa vaaditaan (n. €10–15 vuodessa); lisäksi aluelupa lohijoille
• Vähimmäismitat: turskan on oltava vähintään 40 cm; tarkista voimassa olevat säännöt osoitteesta Fiskeridirektoratet.no ennen lähtöä
• Saaliirajat: 15 kg kalaa henkilöä kohti päivässä on yleinen raja virkistysmerikalastuksessa
• Ei ammattivälineitä: ei verkkoja, ei pitkälinjoja, ei pyydyksiä virkistyskalastajille

Rantakalastus vai veneestä – kumpi valitaan

Tätä kysymystä kuulemme jokaiselta Norjan kalastusmatkaa suunnittelevalta, ja rehellinen vastaus riippuu siitä, mitä jahtaat ja kuinka joustava olet.

Rantakalastus

Rantakalastus Norjassa on aliarvostettua. Olemme tehneet erinomaisia sessioita kallionielukoilta, laitureilta ja satamamuureilta perusspinnauskalustolla – ei opasta, ei veneen vuokrausta, vain onki ja kävely veden äärelle. Seitiä ja lyyraseitiä saa rannalta lähes kaikkialla. Pienemmät turskat tulevat lähelle talvella. Se on edullista, joustavaa, ja sen voi tehdä spontaanisti ilman varauksia.

Kalastus veneestä

Isoille turskille, pallaksille ja koljille on päästävä kauemmas. Veneen vuokraus Lofooteilla maksaa noin €60–100 päivältä pienestä moottoriveneestä, tai voit liittyä opastetulle retkelle, joka maksaa enemmän. Opastetut retket kannattavat ensimmäisellä kerralla – kippari tietää, missä kalat ovat, ja tuottoisan ja tyhjän paikan ero mitataan syvyysmetreinä, ei etäisyyskilometreinä.

Suosituksemme

• Jos sinulla on 2–3 päivää: aloita rantakalastuksella, lisää yksi puolen päivän venesessio
• Jos sinulla on 4–7 päivää: majoitu Lofooteille tai Tromssan lähelle, yhdistä ranta ja vene, kokeile opastettua retkeä kerran
• Jos tavoitteena on lohenkalastus: suunnittele koko matka jokialueen ympärille ja varaa hyvissä ajoin

Käytännön vinkit ennen lähtöä

Useiden Rovaniemeltä Norjaan tehtyjen kalastusreissujen jälkeen nämä ovat asiat, jotka kerromme aina kysyjille.

• Tuo oma kalusto, jos mahdollista. Kalastusvälineet ovat Norjassa kalliita ja vuokrattujen laatu vaihtelee. Perusspinnausvapa, 20–40 g vieheet ja kelvollinen kela kattavat useimmat rantakalastustilanteet.
• Tarkista sää kunnolla. Norjan rannikon sää muuttuu nopeasti. Tyynenä alkanut päivä voi muuttua kovaksi mereksi muutamassa tunnissa. YR.no (Norjan ilmatieteen laitos) on rannikkoalueille tarkempi kuin useimmat kansainväliset sovellukset.
• Varaa majoitus Lofooteille ajoissa. Saaret ovat tiiviit ja suositut. Parhaat kalastusmökit (rorbuer) täyttyvät kuukausia etukäteen, etenkin maaliskuussa turskasesongin aikana.
• Aja hitaasti Lofoottien teillä. E10 Lofoottien halki on kaunis mutta kapea, jyrkkine mutkineen ja tiheine porojen ylityksineen. Tämä ei ole moottoritie.
• Ota kylmälaukku. Jos aiot pitää kalat, ne on jäähdytettävä nopeasti. Useimmilla kalastusalueilla ei ole perkaustiloja paikan päällä; selvitä etukäteen, millainen paikallinen järjestely on.
• Opettele muutama norjan sana. Useimmat norjalaiset puhuvat erinomaista englantia, mutta pieni ponnistus vieheliikkeessä tai satamassa vie pitkälle pienissä rannikkoyhteisöissä.
• Rekisteröi saaliisi: Joillakin alueilla on vapaaehtoisia saaliinrekisteröintijärjestelmiä. Se kannattaa tehdä – tiedot auttavat kalakantojen hoidossa.

Virheet, joita teimme (ja miten vältät ne)

• Kalastus laskuveden aikaan ilman vuorovesitaulukon tarkistamista. Joissakin Norjan rannikkopaikoissa ero kalastettavan kallionkielekkeen ja kuivan kiven välillä riippuu täysin vuorovedestä. Opimme tämän kantapään kautta Tromssassa.
• Liian kevyen siiman käyttö. Norjan turskat ovat isoja. 20 paunan siima, joka hoitaisi suomalaisen hauen mukavasti, ei ole oikea väline, kun 10 kilon turska iskee viehettä virrassa. Mene raskaampaan kuin luulet tarvitsevasi.
• Tuulensuunnan sivuuttaminen. Rantakalastus Norjassa tarkoittaa usein heittämistä vastatuuleen tai kalastamista aallokossa, joka tappaa vieheen toiminnan. Kymmenen minuuttia suojaisan paikan etsimiseen samalta niemeltä tekee suuren eron.
• Jokialueiden saatavuuden selvittämättä jättäminen. Ajoimme kerran Altalle toivoen pääsevämme kalastamaan jokea spontaanilla reissulla. Alueet oli varattu täyteen kaksi kautta eteenpäin. Jokilohenkalastus Norjassa vaatii suunnittelua, ei heräteostoksia.
• Etäisyyksien aliarvioiminen. Norja näyttää kartalla tiiviiltä, mutta ajaminen kestää paljon pidempään kuin odottaa – etenkin Lofooteilla ja Finnmarkissa, missä tiet mutkittelevat vuorten ja vuonojen läpi. Lisää mihin tahansa arvioituun matka-aikaan vähintään 30 %.
• Venereissun väliin jättäminen. Kalastimme ensimmäisellä Lofoottien reissullamme rannalta ja saimme kalaa, mutta kaikki, mitä näimme veneessä toisella kerralla, oli aivan eri mittakaavassa. Jos olet siellä, tee ainakin yksi venesessio.

Usein kysytyt kysymykset